Heräsinki tänään jo ennen ysiä. Laiskojen aamutoimien jälkeen läksin taas istuskelemaan Piazza Carlo Albertolle, ja kuleskelin vähän lähikaduilla. Ilma oli aika kuuma joten päätin mennä kotiin hengaileen. Lounaaks söin eilen pamista ostamani salaatin. Kattelin vähän telsuu ja otin tosi iisisti.
Iltapäivällä lähdin taas Giardino Aiuola Balboon, koska se on kuumana päivänä oiva paikka hengailla. Siellä istuskellessa tuli mieleen et näin pilvettömänä päivänähän vois käydä kattoos auringon laskua Chiesa di Santa Maria del Monte dei Cappuccinilla joen toisella puolella. Kattelin pyörä appsista, et fillarikin löytyis ihan kulman takana. Mut liikenne näytti tähän aikaan perjantaina niin villiltä, etten uskaltanukkaan lähtee sukkuloimaan fillarilla sekaan. Funtsin et kävelen sillan toiselle puolelle ja otan pyörän vasta sieltä. No sillan toisessa päässähän kukkula näyttääkin olevan ’ihan tossa’. Enhän mä mitään tsykää ota näin lyhyelle matkalle. Läksin kapuamaan tuttua polkua ylös mäkeä, paita märkänä ja raskaasti puuskuttaen, ja tietysti piti hapettaa kaikki muut ylös kapuajat.
Näköalapaikalla oli aikapaljon porukkaa, joille oli pälkähtäny sama ajatus päähän. Hei mähän ajattelen jo ku paikalliset. Auringon alkaessa laskemaan kävi aika pian selväks et alppien yllä olevet pilvet estäis näkymät. Ja niinhä siinä kävi, et aurinko vaa meni pilveen ja tuli pimeetä. Kattelin kaupunkia vielä pitkän aikaa pimeelläkin. Se näyttää ihan loputtoman suurelta, paitsi ku sitä rupee vertaan alppeihin, pikku kärpäsen kakka koko city.
Kotiinpäi kävellessä ihmiset rupes valumaan baareihin aperitivolle, ja tunnelma oli jotenki rennon hilpeä. Kotona lämmittelin ruoaks prosciutto formaggio piirakan ja hörpin lasin punkkua ja painuin pehkuihin. Taas tuli ihan huomaamatta käveltyä toistakymmentä kilsaa.